Vuosisadan rakkaustarina

          Sinä oot, se mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus, järjettömän iso rakkaus

Muistan sen päivän ku laitoin uuden profiilikuvan facebookiin, tulit etusivulleni. Katsoin kasvojasi pitkään, en saanut silmiäni irti siitä kuvasta. Sisälläni syttyi palava halu saada sinut omakseni.
Aloin samantien juttelemaan sinulle facebookissa. Kyselin niitä näitä, ei sinua tuntunut kiinnostavan.
Surin sitä sen illan, kunnes päätin että tuo mies on minun, ja vittu minähän taistelen sinusta. Seuraavana päivänä sanoit minulle että "mun mielest meijän pitäs tutustuu, heitä numeros." Olisit nähnyt ilmeeni silloin, olin niin onnellinen että en ollu ikinä tuntenut sellaista. Aikaa kului mutta emme saaneet aikaseksi nähdä livenä ja tutustua kunnolla, kunnes yksi kaunis päivä, tai oikeastaan sateinen syysilta, oli kauppakeskus Zeppeliinissä uuden siiven avajaiset, jossa olin ystäväni Tiian kanssa. Kävelimme juuri Seppälän oli kun käännyit ja katsoit minua suoraan silmiin. En saanut happea, säikähdin, tuntui kun olisin leijunut pilvissä, en nähnyt enkä kuullut mitään muuta. Olit niin kaunis näky edessäni. Menin sanattomaksi. Kun olin toipunut tuosta ihanasta tunteesta, lähetin sinulle viestin että olithan se sinä ja vastasit "jooo oon zeppeliinis, sori näytän ihan petolinnunperseeltä ku suoraa jostai harkoista tulin." Vaikka sanoit noin, olit mielestä maailman komein ja suloisin poika.
Aikaa kului lisää ja me tutustuimme paremmin, mutta kaiken huippu oli se kun päätimme yhdessä, mennä Heidille viettämään iltaa ja jäämään yöksi. Siellä niikun sanotaan rakkaus leimahti, taisit sinäkin viimein kiinnostua Mira Holapasta, tytöstä joka ei ehkä kaikken täydellisimmän näköinen, mutta rakastaa sinua nykyään erittäin paljon. Kuuntelet edelleen aika lailla samaa musiikkia mitä silloin pauhasi kuulokkeistasi niin kauas että minäkin kuulin. Marilyn Mansonin The fight songia. Vihasin sitä silloin, nyt rakastan kaikkea, mikä liittyy sinuun. Sen illan jälkeen muistan lähetit mulle "tiesikkö et oot sulone ku nukut (:, nyt tuli jo ikävä sua, joo ei vittu en kestä ennää muutan teille." Sovimme että nähdään kaupungissa jo 2 yön päästä. Aika mateli. Viimein tuo tiistai sattui kohdalle. Olimme kaupungissa. Silloin halasit minua ensimmäisen kerran kunnolla, muistan sen niin selvästi. Mutta ihanin asia mitä minulle on koskaa tehty, oli se kun olin Heidillä Talvikankaalla, sovimme kanssasi, että kävelen Ruskoon ja alan sinua. Minulla oli sitten illalla kiire bussiin ja saatoit minut keskustaan 7km, jonka jälkeen sinulla oli 11km kotimatka, -27c pakkasessa, jonka menit pyörällä, mutta teit sen vuokseni. Kun olin melkein kotiovella soitit "mira oon miettiny asioita, haluisikko alkaa seurusteleen mun kaa?" Silloin olin oikeasti ehkä maailman onnellisin tyttö. Muistan tuon hetken niin hyvin ettet arvaakkaan.

Nyt tämän reilun 9kk aikana, mitä me ollaan seurusteltu, oon rakastunut suhun niin korviani myöten etten ikinä halua päästää sua menemään. Rakastan sinua, Joona Aleksi Nevanperä.

                                                      Rakkaudella, Mira.